.

Olet lämpimästi tervetullut valokuvasivuilleni. Valokuvaus on minulle rakas harrastus ja "henkireikä", josta saan paljon voimaa. Voin ihailla luontoa ja sen ihmeitä kameran linssin läpi. Olen oppinut kuuntelemaan ja katselemaan luontoa aivan eri tavalla kuvatessani. Blogini erikoinen nimi Alfheim tulee kelttien tarustoista, nimi tarkoittaa iloisien ja valoisien haltijoiden maata, jonne voitkin kurkistaa blogini kautta. Astu sisään..

torstai 1. heinäkuuta 2010

Sateisen päivän kuvasaalista

Aamupäivällä lähdin pontevsti kameran kanssa lenkille, pääsin noin parisataa metriä,
kun näin harmaan seinämän lähestyvän uhkaavasti. 
Juosten takaisin kotiin, roppa parka huusi "Mitä ääk! tämä nyt on?"
Pääsin juuri terassin suojiin, kun rankkasade pyyhkäisi yli.

Kuvasin sateen ropistessa, tekemiäni hopeakoruja korublogin puolelle.
Sateen jälken tyydyin kuvailemaan vain pihapiirissä.
Akileijat ovat siirtyneet omipäisesti, eri paikkaan minne istutin ne.
Joku ötökkä ryysti vettä,  lehden poimusta.
Varjoliljat availevat kukkiaan.

Nämä valkoiset kukkaset kasvoivat mamman pihalla.

Illalla ajelimme mieheni kanssa paikkaan, jossa hän oli nähnyt pienen ketun poikasen.
Oli ollut vain kissin kokoinen, mutta ei sitä näkynyt : (
Sain napattua matkanvarrelta metsä lammelta hätäisesti pari kuvaa.

4 kommenttia:

  1. Rankasade ja rakeet täälläkin eilen vierailivat. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun läheltäkin löytyy kaunista kuvattavaa.
    Rauhallisen kaunis tuo viimeinen, hienot peilaukset.

    VastaaPoista
  2. Pehmyt piirto, usein parhaimmat kuvauskohteet tulevat ihan vahingossa eteen. Jos oikein yrittää hakemalla hakea, niin ei löydy mitään. Olisin tuolla rannalla viihtynyt kauemman aikaa, mutta mies jo kaasutteli autossa.

    VastaaPoista
  3. Komea kukkavieraasi on nelivyöjäärä, yksi lemppariötököistäni (ja niitä on monta...). Valkoinen kukka lienee hopeahärkki. Sitä kasvaa villiintyneenä myös nykyisen asuinpaikkani pihalla. Sillä on myös villejä sukulaisia, joista yleisin nurmihärkki. Viimeisessä kuvassa vehkan lehdet peilaavat hienosti veteen. Harmi, kun et nähnyt sitä kissulikettua.

    VastaaPoista
  4. irma, mukava kun tiedät noin paljon ötököistä ja kasveista. Tässä tiedot karttuvat mukavasti. Tuokin hopeahärkki kasvoi villiintyneenä, ympäri rivitalon pihojen reunustaa. Olisin ollut onnesta soikula, jos olisin edes nähnyt pienen ketun lapsen, vaikka en olisi kuvia saanutkaan, mutta pysytteli piilossa.

    VastaaPoista