Tällaisen ihanuuden sain Elisalta http://elisankuvat.blogspot.com/
Sekä Rva Pionilta http://pionipuutarhassa.blogspot.com/
Lämmin kiitos teille kumpaisellekkin, ilahduin kovasti.
Seitsemän asiaa minusta, hmm..
1. Kirjoitan runoja, sekä satuja ja tarinoita, minulla on lentävä mielikuvitus.
2. Rakastan luontoa, siellä liikkumista ja kuvaamista, pidän luonnonsuojelua tärkeänä asiana, johon toivoisin kiinnitettävän enemmän huomiota.
3. Olen kiinnostunut muinaisista kulttuureista, keskiajasta, viikingeistä,
kelttiläisyydestä, myyteistä, tavoista, sekä eri uskonnoista.
4.Uskon, että hyvyyden ja ystävällisyyden, voi saada moninkertaisena takaisin,
vaikkakin pienellä viiveellä.
5. Astiakaapissani, saman kuvioiset ja väriset mukit pitää olla samassa pinossa, eikä koti saa olla muutenkaan ihan hyrskyn myrskyn, mutta vaatekaappini on epäjärjestykessä. (Ikuinen piikki ahterissa ).
6. Soitan irlantilaista kehärumpua jota kutsutaan bodhrániksi.
7.Hoidan työkseni, eri ikäisiä ihmisiä, kaikenkokoisia ja näköisiä.
Olen blogimaailmassa, tutustunut moniin ihaniin ja mielenkiintoisiin ihmisiin ja heidän blogeihinsa,
on vaikea valita kenelle laitan tunnustuksen eteenpäin.
Mutta laitan
Sarille http://runotalo.blogspot.com/
Seijastiinallehttp://blogger-seijastiina.blogspot.com/
Magsillehttp://magsinhelmet.blogspot.com/
Isopeikolle http://isopeikko.vuodatus.net/
Irmalle http://irmako.wordpress.com/
Tiitsalle http://tiitsailua.blogspot.com/
Mantelille http://hannelek.blogspot.com/
Kiitos paljon tunnustuksesta! Jännä kokeilla osaanko linkitellä sen oikein eteenpäin.
VastaaPoistaHuomasin, että sinulla on todella kaunis tämän blogin yläosan tervetulotoivotus, samoin kuvat tässä postauksessa ovat ihania. Kiitos ystävyydestäsi blogiystävä :)
Kiitos tunnustuksesta, koetan keskittyä siihen sunnuntaina. Sinullahan on monta ihastuttavaa blogia, tämäkin aivan ihana.
VastaaPoistaOi blogi-kamuseni :-) Kiitos ihastuttavista blogeistasi; miten ennätätkin niin monipuolisesti tarjota meille kauneutta elämään, sanoin ja kuvin! Ihastun joka käynnillä!
VastaaPoista-Olen kiitollinen tunnustuksestasi ja tälläkin kertaa totean, että en jatka sitä - en halua kertoa itsestäni sen enempää mitä kirjoituksissani ilmi tulee. Olen sellaiseen malliin päätynyt aiemmin.
Mukavia asioita kerrot itsestäsi, taidatkin olla oikea taitelijasielu ;)
VastaaPoistaKiitos "pokaalista"! Ja onnittelut itsellesi. Tuohon pitääkin syventyä ajan kanssa...
VastaaPoistaSanoisin, että sinussa asuu mielenkiintoinen persoona.
VastaaPoistaValokin sanat houkuttelivat peikon tänne katsomaan ja mitä se löysikään: taikapeilin. Se katsoi siihen suoraan ja huomasi näyttävänsä kauniilta, sellaiselta somalta peikolta. Sen silmät olivat tavattoman punaiset, nenä oli nutturalla ja hampaat roikkuivat mikä minkinlaisen rihman päässä. Peikon karva oli ihan takussa ja täynnä hämähäkkejä, jotka purivat peikkoon leikillään piäniä haavoja ja paikkasivat niitä sen jälkeen seiteillään. Peikon vaatteetkin olivat aivan kuin peikkoa varten tehdyt. Niissä oli paikkoja niin, ettei pöksyistäkään näkynyt mitään muuta, ja kun peikko tarkisti, pöksyjä ei edes ollut, pelkästään paikkoja. Se oli sen miälestä kivaa ja riamukasta.
VastaaPoistaPeikko ihastui taikapeilin näyttämään kuvaan niin, että sen ajatukset menivät paalusolmuun ja rupesivat tuntumaan käärmeeltä. Siinä se sitten ajatteli luikeroisia ajatuksia pitkän aikaa ja kutoi niistä itselleen päällystakin, jossa oli monta taskua täynnä omenia.
Omenia rouskutellen peikko kääntyi ja palasi takaisin koloonsa. Omenan siemenet tippuivat maahan ja ne tyänsivät sirkka juurensa multaan, nostivat päänsä pystyyn ja kohottautuivat jymeriksi puiksi, täynnä lihavia omppuja.
Vasta illan suussa peikko muistaa. Se lähtee kurkistamaan Valokin ikkunan taa irvistääkseen tälle virnistyksen kiitokseksi.
Kiitos, kiitos kovasti ihana valon tuoja Valokki, tämä nyt on aivan liikaa.
VastaaPoistaOlen ihan ylättynyt! ::O
Pitää minunkin ajan kanssa syventyä nyt.
On vaan niin vaikeeta valita, kun kaikki on upeita, no tiedän, että ensimmäisenä antaisin sen sinulle ,sinulla on upeat blogit kaikki :D
Voi kiitos, kyllä minua nyt hemmotellaan. Talletan tunnustuksen blogiini ja sydämeeni. Kerroit kiinnostavia asioita itsestäsi. Neljäs kohta varsinkin antoi ajattelemisen aihetta. Ystävällisyys kyllä palkitaan ja hymyilevät kasvot ovat tuovat aina auringonpaistetta huoneeseen.
VastaaPoistaSari, ole hyvä, blogistasi on ollut minulle tavattoman paljon iloa:) Kiitos sinulle myös ystävyydestäsi, olen siitä kiitollinen:)
VastaaPoistaTiitsa, olen niin "moninainen" persoona, ettei yksi blogi riitä, pursuisi ehkä yli:)
VastaaPoistaMags, ole hyvä. Blogissasi on valtavan kauniita koruja ja olet taitava tekijä. Ymmärrän täysin, ettet halua, sen enempää kertoa itsestäsi. Korusi kertovat paljon. Kiitos niistä.
VastaaPoistaElisa, elämä ja ympäröivä maailma on täynnä ihania asioita. Haluan myös luoda jotain ihan omaan, jolla voisin ilahduttaa muita.
VastaaPoistairma, oleppa hyvä. Kuvasi ovat huikaisevan kauniita.
VastaaPoistaPehmyt piirto, no olen kait, omalla omituisella tavalla, hih!
VastaaPoistaisopeikko, olen oikein yrittänyt katsella, että mistä ikkunasta tulet virnistämään. Kuitenkin niin vaivihkaan, oli ilmestynyt iso nenän kuva, keittiön lasiin. Sillä aikaa kun olin Satakunnassa kyläilemässä, pahus sentään, meni hyvä hymy ohi;)
VastaaPoistaseijastiina, blogisi on mukava, siinä on kivaa tunnelmaa. Mutkattomuutta ja jotain tutun omaista, niin kuin tulisi hyvän ystävän luo kylään.
VastaaPoistaManteli, ole hyvä, blogsi on maustettu kauniilla kuvilla ja on mielenkiintoinen. Olen vahvasti sitä mieltä, että hyvyyteen on vaikea vastata, negatiivisudella. Negatiivisuus, tarttuu kyllä helposti helmoihin ja kasvaa valtavan nopsasti. Olen oppinut ravistelemaan sen matkasta, ennenkuin asettuu taloksi.
VastaaPoistaKiva lukea näitä 7 asiaa itsestäsi -kuvauksia. Kerroit jänniä asioita, erityisesti tuo bodhránrumpu. Saako udella mistä olet sen pariin löytänyt?
VastaaPoistaPostauksen kuvista: itse kovasti kaipailen jotenkin juuri nyt kesää takaisin, kukkia ja öttiäisiä. Mutta muistutit minua kuvillasi siitä, että syksyssäkin on niin paljon kaikkea mielenkiintoista tulollaan, niinkuin tuo siemenkotien ja törröjen loputon kirjo.
uuvana, bodhránrummun soitosta innostuin, nuorimman sisareni rumpuhankinnan jälkeen. Rumpu on "helppo" soitin, oikeastaan koskaan ei voi soittaa väärin. Rumpua voi soittaa monella tapaa, irlantilaisittain, tai paukutella vaan "yksipäisellä" palikalla tahtia. Siemenkodat ja törröt ovat omalla tapaa kauniita, vielä sittenkin niistä löytyy uutta, kun lumi ja kuura kuorruttelee niitä. Hyvää loppuviikkoa:)
VastaaPoista